Sivullinen (Albert Camus)


Hullujen päivien pokkaripöytä on muistorikas paikka. Sen ääressä tapasin vuosia sitten silloisen naapurini, jota en varsinaisesti tunne, enkä tunne vieläkään. Puhuimme kirjoista, joita pöydässä oli. Naapuri puhui siitä, miten kirjat vaikuttavat meihin. Hän kehotti välttämään "paskakirjallisuutta".

Joitakin aikoja tuon tapauksen jälkeen hän antoi minulle lahjaksi Anthony de Mellon Havahtumisen. Tuo kirja on ollut elämänoppaani siitä saakka. En liioittele sanoessani, että se mullisti ajatteluni. Käänsi tapani ajatella sellaiksi, ettei oma mieleni enää satuta minua itseäni, vaan saatan olla itseni viimeisin tuki ja ymmärtäjä, tuli mitä tuli. Tuosta kirjasta olisi mukava joskus kirjoittaa, mutta luulen, että se jää. Mitä siitä sanoisin? Monikaan, jolle sitä olen suositellut, ei ole saanut siitä itselleen mitään. Ajattelen tuolloin, että huoh. Sorrun helposti ylenkatsomaan häntä, joka kirjaa ei ylistä: näen, että hän ei ole sitä ymmärtänyt.
Mutta eihän se välttämättä ole niin. Kirja iski minuun, koska olin hukassa. Se auttoi minua.
Toinen ei ole hukassa, eikä tarvitse kirjan neuvoja. Hänelle opus on yhdentekevä.

Havahtumisen sisäkanteen naapurini oli kirjoittanut muutaman kauniin sanan, ja loppuun taas: "ei paskakirjallisuutta". Mitä hän paskakirjallisuudella sitten ikinä tarkoittikin, ymmärsin ajatuksen: suojele itseäsi. Vaali positiivista ja hyvää. Kieltäydy pitämästä kädessäsi asioita, jotka eivät saa sinua tuntemaan oloasi hyväksi. Kieltäydy pitämästä lähelläsi ihmisiä, jotka eivät ole sinulle hyväksi.
Kieltäydy tekemästä asioita, jotka eivät tunnu sinusta hyvältä. – Pidä kiinni omasta määräysvallastasi mitä omaan elämääsi tulee.


Tuolla samalla pokkaripöydällä tuli käytyä myös edellisillä Hulluilla päivillä, ja löysinkin sieltä aarteen: Albert Camusin Sivullisen.

Raikasti ilman tämä kirja Stockettin Piikojen jälkeen. Niiden naistenvälisten hassujen sosiaalisten konfliktien parissa kyllästyin ikipahoikseni.
Sivullisessa päähenkilö ei juoninut, ei valehdellut, eikä vaihtanut kadunpuolta vastaantulijasta riippuen. Hän hengitti ja kellui elämäänsä. Hän ei antanut arvoa epäolennaisuuksille; joskaan ei myöskään tiennyt, mikä sitä olennaista oli. Mutta hänen ei tarvinnut sitä itsensä tähden tietää, ja miksi hän sitä muiden tähden olisi pohtinut?


Tämä on kirja naiselle, joka ei saa mieheltään vastauksia. 
Oletko ajatellut, että häntä ei välttämättä huvita vastata? Oletko ajattelut, että asialla ei ole hänelle hitusenkaan merkitystä?
"Minkä värisen takin laitan tänään päälleni?"
"En tiedä."
"Hei paanksmä tän punasen vai tän peeeesssin?"
"No eikö tuo ole ihan sama, ei sielä kukaan katso niin tarkkaan."
"Hmph, no sano kumpi näistä näyttää paremmalta!"
"YKSI LYSTI!!! Jos et itse osaa päättää minkä värisen takin laitat päällesi, kulje paitahihasillasi."

Ja nainen loukkaantuu. Miksi? – Siksi, että miehelle on ihan sama, minkä värisen takin hän laittaa päällensä. 


Sivullisen tunnelma oli kuin loppukesän. Keskiraskas, helteinen ja katupölyn sumentama. Siitä kai nauttii, mutta haluaisi hieman enemmän. 
Kai se on kuin mies.

18 kommenttia:

  1. Nauroin. Ja luen sen kirjan, Sivullisen, joka odottelee sängyn vieressä. Mistä tulikin mieleeni, että jos Harleqiineista haluat joskus tehdä arvosteluja, niin niitä löytyy sitten mun sängynaluslaatikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä ni voiaan rupsutella aiheesta!

      Poista
  2. Tämä arvio sai hymyn huulille, kiitos siitä. :-) Sivullista en ole lukenut (vielä),mutta Camusin Rutto on kyllä ollut pitkään kesken. Loppusuora alkaa kuitenkin häämöttää.

    Pst! Todella symppis tuo sinun matkalaukkusi täynnä kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuisk: pittää kohta alakaa keksiin uusia kuvauspaikkoja, ku ei viiti ehkä kaikkia kuvia ottaa siinä.:D

      Onko se Rutto hyvä? Ilmeisesti ei, jos se on ollu kovin kauan kesken.:D

      Poista
    2. Heh, ei tosiaan ihan minun makuuni. :-D Jotenkin kankeaa luettavaa, odotin jotain muuta. Sitkeästi kuitenkin olen lukenut, kun omalle tbr-listalle tuli laitettua. ;) Tänään saan (toivottavasti) loppuun.

      Poista
  3. Ihana kuva ja hyvä kirja, vaikka lukemisesta onkin jo sen verran aikaa, että hyvä kun muistan edes osan.

    VastaaPoista
  4. Mainio blogijuttu! Ja naapuri myös. Minulla on Sivullinen vielä lukematta, mutta löysin sen joskus vuosi sitten kirppikseltä vanhana painoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportoipa sitte ku oot lukenu että tykkäsitkö! :)

      Poista
  5. NAURAN! Miksi et yhdistäisi tähän bloggaukseen myös mainitsemaasi "Piiat" -kirjaa. Valaisee hyvin sitä sisältöä :D Hei Pliis, kuvaa sekin 'arvoisessaan' -paikassa ja heitä kuva tohon siipeen. Tää on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, loistoidea, ehkä siitä vois heittää kuvan.;) (-> menee vessaan)

      Poista
  6. Etkö löytänyt Juhani Piioista ihmisoikeusteemaa? Etelävaltioissa on VIELÄKIN tämä eriarvoisuus olemassa, minkä osoittaa mm. se, että Piiat (The Help, tuo suomenkielinen nimihän on ihan pöljä) romaanin kirjoittaja Kathryn Stockett joutui oikeuteen kirjan takia. Hänen veljensä Robert Stockett III (kyllä III, hienoa sukua!) usutti piikansa nostamaan jutun siitä, että yksi sorretuista mustista palvelijoista kuvaa häntä. Suku on ollut kovasti kärmeissään, että yksi rupeaa tällaiseksi "kapinalliseksi", joka näkee mustatkin ihmisinä, jotka voisivat käydä samssa vessassa valkoisten kanssa.
    OLetko Taru lukenut tätä kirjaa vai nauratko vain Juhanin perässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin, Marjatta, hyvinkin. Hyvät teemat kirjassa, hyvä idea. Mutta en tykännyt kirjasta. En siitä lopputuotteesta, minkä Stockett noista teemoista loi.
      Taru kirjaa minulle suosittelikin, luki, ja tykkäsi

      Poista
    2. Huhhuh, mitä täällä näen! Ilmeisesti joudun selittelemään huumoriani. Nauroin, koska olin usuttanut Juhanin lukemaan sivukaupalla susilauman juonittelua, jotka itse tajusin kolmiloikkia yli. Vahingossa tulin langettaneeksi kidutustuomion. SIksi pelkäsin ensin kostohyökkäystä kyberavaruudesta tai suohonlaulamista. Helpotuksekseni aggressiot purkautuivat hauskan tekstin keinoin, jossa yhdistettiin kaksi niin erimotiivista kirjaa.

      Marjatta, äläpäs nyt provosoidu osoittelemaan tyhmiä ja viisaita erilleen. Kerrot sillä vahingossa vain itsestäsi. Minulle on sama, ajatteleeko joku minun olevan tyhmä tai viisas, kunhan itse koen elämäni merkitykselliseksi. Niin, en naura kenenkään perässä, mutta olen huomannut ihmisten kanssa rinta rinnan nauramisen varsin virkistäväksi.

      Poista
  7. Näyttää ihan siltä kuin tuo blondivaimon ja miehensä dialogi olisi Piioista. Että jos sen takia joku nauraa, niin sehän on Juhanin keksimä juttu. Aika huono aviomies, kun ei osaa sanoa vaimolle, että sinä olet rakkaani kaunis ja ihana kaikenvärisissä takeissa. Voisi mennä vaikka Mattiesko Hytösen kouluun opettelemaan, miten Tyttöystävää palvotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta kanna huolta huonojen juttujeni menemisestä kirjailijan piikkiin: kursivoin lainaukset aina ja lupaan tehdä niin jatkossakin.;)

      Poista
  8. Tajusin tekstin ihan toisella tavalla. Yleensäkin Juhanin blogien tekstit ovat hauskan haasteellisia lukea, pakko lukea kokonaisuuksina, lähes jokainen sana on merkityksellinen ja punaisen langan seuraaminen on joskus hankalampaa kuin luulisi.

    VastaaPoista
  9. Hei löysin sattumalta tän blogin ja oon jo ihan koukussa sun kirjoituksiin. Rakastan lukemista, mutten ole pitkään aikaan löytänyt mitään hyvää kirjaa. Mutta täältä löytyy ainaki suosituksia kirjoista jotka vaikuttaa hyviltä. Ja sun kirjoitus tapa on todella älykästä ja huumori loistavaa. Kiitos!! :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.